Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa. Koti on tyhjentynyt arjen normiporukkaan ja kukin touhuihinsa.
Viime vuosi pandemioineen teki minun työnkuvaani sen muutoksen, että päätin lopettaa reissuhommat. Ja jotten pyörtäisi päätöstäni teitä ihania asiakkaitani kaivatessani, myin heti matkapöytäni.
Tuohon päätökseen vaikutti pandemian lisäksi sen tajuaminen, että vain minä itse voin pitää huolta omista käsistäni. Matkapöydällä hierominen on kovaa duunia ja ottaa juurikin käsiin. Suutarin lapsilla pitää olla kengät.
Kiitos siis. Olitte ja olette tärkeitä. Löydätte varmasti itsellenne sopivat kädet sieltä läheltä. Olen varma siitä.
Terveyttä kaikille! Jospa tämän vuoden aikana voisimme jo puhua pandemiasta menneessä muodossa. Aina voi toivoa ❤️

Nyt alkaa tämän hierojan loma, mutta mamman jouluruokien ja leivonnaisten teko. Kinkku on kyllä tajuttu nostaa pakkasesta jääkaappiin sulamaan ajoissa ja kuusi on ollut koristeltuna jo kaksi kuukautta. Joulumieli on tehnyt sijaa pitkin syksyä. Sitä on tietysti pelätty, saadaanko vanhimmat lapset kotiin jouluksi, vai estääkö korona sen. Saadaan. Ja sehän on parasta! Joulu on mielentila.
Jatkan töitä loppiaisen jälkeen tammikuussa. Pysytään terveinä ja nautitaan joulun rauhasta. ❤️

Muutamia päiväaikoja vapaana tällä viikolla. Ensi viikko ollaan syyslomalla. 🍃